maanantai 24. kesäkuuta 2013

Tarinan päätös

Tosiaan tässä on jo kulunut vähän päälle neljä kuukautta siitä, kun palasin Suomeen. On kyllä ollut aikomusta korjottaa, mutta siinä alussa tuli niin paljon kaikkea päälle, että unohtu tää blogi sitte iha kokonaan! Mutta siiiis:

Aamulla sitten käytiin hyvissä ajoin viemässä ne mun paketit postiin ja sitten vikaa kertaa syömään! Käytiin CoCo's:ssa syömässä currya yum! Sieltä mentiin sitte kolmeks asemalle (juna lähti joskus 15:40) tapailemaan kavereita.Olin koittanu koulussa kysellä kavereita tulemaan sinne, mutta osalla oli kokeita sinä päivänä, mutta sanoivat kyllä tulevansa jos ehitisivät. Myös klubin viimeisenä päivänä mainostettiin, että voi tulla jos pääsee. Sitten asemalle päästyäni yllätyin kyllä ihan positiivisesti! En ollut oikeasti osannut odottaa, että paljon porukkaa tulisi edes paikalle, mutta siellähän oli lähes 30 paikalla!

Olin pukeutunut "kaikki vaatteet päälle, jotta laukkuun mahtuu enemmän kamaa" -taktiikalla. Mul oli iha oikeesti toppi, 3 t-paitaa, pitkäihanen, takki, legginssit, sukkahousut, lökärit ja viel varmaa viidet sukat päällä. OLI VÄHÄ KUUMA!

Juteltiin siinä sitten viimesiä, kiittelin kauheesti ja otettiin kuvia. Sain kans taas kauheen kasan lisää kirjeitä ja lahjoja kouraan heheh. 

Tuli sitten aika mennä porteista läpi ja nousta ylös laiturille jättäen kaikki muut taakseen. Olin jo siinä kävelemässä kohti niitä lippuportteja, kun yhtäkkiä vasemmalta kuuluu "NOORAAA ODOTAAAA!!" ja sieltä ne koulussa olleet kokeentekijät juoksee kohti. Ajoitus mitä täydellisin! (Täähä on ku jostai leffasta??) Sitten nekin antaa mulle vielä omat kirjeensä ja kiittelee ja voin sanoo et olin tässä vaiheessa jo iha murtumispisteessä hah. Sitten porteista läpi ja kun ootettiin siinä et se toinen vaihtari tulee sieltä toiselta puolelta nii huutelin vielä viimesen kerran kiitokset ja vielä "moi moi!" ja se tunne ku ne kaikki huus kuorossa "MOI MOI!" takas. TT___TT

Eturivissä ne koululta juosseet. 

Ohikulkijat kans katto iha imeissää ja sitku se toine vaihtari tuli tosta Local-linen suunnasta ja näki ton ihmismäärän nii sehä oli kans iha järkyttyny :DD

Jatkettiin sit matkaa sinne laitureille odottaa luotijunaa. Aloin kans miettii et mitäs teen nille lahjoille, jotka just sain ku ei enää taas mahu kamat mihinkää.....

Tämmöne kasa tuli lisää, mutta.....

...omat laukut jo oli räjähtämässä käsiin.


Eipä siinä sitten kauaa mennytkään, kun noustiin luotijunan kyytiin ja aloitettiin pitkä matka kotiin!


Mentiin siis tällä junalla 2 tuntia Shin-Yamaguchista Osakaan. Osakasta sitten noustais bussiin, jolla jatkettais loppumatka Tokioon muiden vaihtareitten kanssa. 

Osakan asemalla sitten vastassa oli joku AFS:n vapaaehtoinen, joka sit johdatti meijät sieltä laiturilta muitten vaihtareitten luo. Kun kaikki oli paikalla, alettiin ettiä sitä bussi asemaa. Otettiin omat kamat ja lähettiin kävelemään kohti uloskäyntejä. Oli sinnekki asti aikamoinen matka ja säätö, ajattele nyt ku koitat kaikki vaatteet päällä raahata sitä 23 kg matkalaukkua ja varmaa 11 kg painosta käsilaukkua mukana. Päästiin ulos ja oltiin siinä hetki ennenkun ne tajus, että hei, ollaan väärällä puolella koko asemaa!

Aseman väärä puoli

Siinä ei auttanu sitten muu kuin nappaa ne kamat taas ja sitten jatkettiin matkaa. 

Löydettiin vihdoin paikalle ja siellä odottelikin jo liuta muita mm. 2 suomalaista! Meil oli sitten siinä vielä aikaa ennen bussin lähtöä niin käytiin konbinissa ostelee eväitä ja juteltiin sitte Hannan ja Vernerin kaa siinä mukavia suomenkielellä. 

Bussi sitten lähti seittemältä ja se kestäis n. 12 tuntia. Lähettiin sit ajeleen ja pysähdyttiin vielä Kiotossa poimimassa lisää porukkaa. 


Kyllä me aikalailla puhuttiin suurin osa matkasta ja laittelin myös viimesiä viestejä kaikille, ku meijän puhelimet sit kerättäis kentällä. Pysähdyttiin aina parin tunnin välein jonnekki huoltoasemille ja voitte vaa kuvitella mitä läppää iel tuli heitettyy joskus 3 yöl ku seistii siel pihalla :-D Kaikki varmaa katto vähä ku kauhee porukka ulkomaalasii räkättää siel.


Ajettiin Tokion ohi :D Nähtii mm. Tokyo tower ja Disney land!

Siel pysähtymispaikoilla oli ainaki hyvät valikoimat.

Vikas pysähtymispaikas oli sit lentoajatki, ku se oli nii lähellä jo sitä kenttää.

Yritin toki nukkuakkin siellä bussissa, mutta eihän siitä tietenkään mitään tullut. Vaivasen tunnin ehkä sain vähän torkuttua.

Aamu kuuden maissa sitten saavuttiin Tokio Naritan kentälle. Siellä sit tavattiin muutkin vaihtarit, jotka oli tullu muualta päin Japania. Nähtiin sitten loputkin suomalaiset ja alettiin Saaran kaa kans panikoimaan meijän kamoista, ku niitä oli vähän liikaa. Onneks ne lahjatki mitkä sain nii oli suurinosa syötävää nii sain syötyy ja annettuu muillekki syötäväks! Ja ne lahjat ja kirjeet sain sit survottuu takin taskuihin. Oikeesti se mun takki yksinäänki paino varmaa 5 kiloo. Saarakin sitten pääty tähän mun "kaikki vaatteet päälle" -taktiikkaan ja näytettii molemmat siltä, et oltais saatu muutama vaihtarikilo lisää. APUA mul oli toho liittyen joku "hyvä" vitsikin, jonka keksin siin, mut en enää muista sitä :((








Me suomalaiset oltiinki ekojen joukossa, jotka pääs lähtee. Jouduttii venaa vaa 4 tuntii meijän lentoo, joka lähti joskus 12 maissa, kun muut joutu oottaa jopa iltaan asti.

Käytiin sit heittää isot matkalaukut ja jonotettiin siin kaikki hikipääs, et paljonkoha laukku painais, mut mulla oli taas aika hyvin pakattu vaikka ite sanon!!


Sit huomasin et Hannal oli mua varmaa joku 700g lisää kamaa, eikä sen tarvinnu maksaa mitää nii sit vähä nakers, et ois voinu vähä enemmänki laittaa. Mut minkäs teet!

Sit mentii turvatarkastuksiin ja onneks ne ei sit sanonu mitää mun takista hahahah.Olin täyttäny joka ikisen taskun mitä siin takis oli. Sitte ku niistä päästiin nii minä suunnistin heti ensimmäisenä vessaan ottamaan niitä hirveitä vaatekasoja pois!! oli kyllä niin helpottunu tunne hahah!

Kierrettiin siinä sit kauppoja ja käytettiin vikat jenit sit sinne ennenku sit riennettii koneeseen.




Hyvästi!!

Sitten taas luvassa 10 tunnin lento. Onneks siin oli taas se näyttö, jol sai sit leikkii!




Ajan kuluksi tajusin myös lukea niitä kirjeitä joita sain. Oli kyllä sydäntä raastavaa lukea niitä.





Kauhusteltiin sit kaikki tota lunta tuolla maassa! Meinattiin ottaa sit seuraava lento takasin jo.

No lento tuli perille turvallisesti ja oli outoo nähä taas kaikkia kylttejä sun muita taas ihan suomenkielellä. Kuitenki sit käytiin poimimassa kamat ja tuli aika palata omien perheiden ja kavereiden pariin!

Tuli taas lyhyt olo!

Kentällä oli sit kaikki vastassa! Oli kyl oha sanoin kuvaamaton tunne. Muutenki kun en sit saanu koneessakaan ollenkaan nukuttua nii oli iha pihalla ja kaikki tuntu ihan unelta enkä tienny mite suhtautuu kaikkeen. Olin iha varma et kohta herään ja oon taas Japanissa. 

Sitten kotiin vaan ja syömään äidin nami ruokaa ja saunaan ja oli kyllä hyvä mieli ku pääs nukkumaan.

Oli vaikee kyllä uskoa, että oli taas kotona ja kohta joutuisi kouluunkin. Sunnuntaina ku tulin nii jouduin jo torstaina alottaa koulun. Kavereitaki oli kyllä nii ihana nähä!!! Ainoo vaa sitku melkee kaikki kolmoset oli jo lomilla nii kauhustelin, ku en tunne ketää kakkosta hahah. Onneks siel oli muutamat ihanat ihmiset sit kuitenki jääny vähä pidemmäks ;) <3

Tässä sitä sitte ollaan lomilla ja syksyllä tulossa jo ekat kirjotukset! Oon kyllä pitäny yhteyksiä sinne japaniin, oon laittanu viestiä ja kans Twitteriin alkanu päivitellä, ku ne japanilaiset käyttelee sitä! Mun yks kaveri ja sen perhe on mm. tulossa tänne elokuussa pariks päiväks!!:) Ja saatoin ehkä joskus mainita siitä isosta konsertista, mikä mun klubilla oli sillon maaliskuussa. Ne piti myös sen musikaalin Les Miserablesista! Kuitenkin siis ne oli luvannu lähettää mulle sen DVD:n ja olin sitä iha kuumeisena ootellu tulevaksi, kunnes se viime viikolla tipahti postilaatikosta sisään!!!!!!! ilo oli suuri! Katoin sen heti läpi ja olin nii liikuttunu kyllä! Ennen Finlandian esitystä ne kerto musta ja kiitteli ja sano et ne esittää sen kiitoksena mulle ja vielä maailman rauhalle! Voi kun ois itte ollu paikalla <3


Lähetinki niille viel lisäks tässä 3 kg suklaata :-D ja hienot Suomi maisemakortit kans! Nyt kun pääsis vaa sinne vielä!! Kaikki kerto kirjeessään, et ne oottaa mua ku tuun sinne taas! Nyt ei olis mitää mitä en tekis et pääsisin sinne. 

Mutta elämä jatkuu, kiitos kaikille, jotka jakso seurata mun matkaani ja huonoja selityksiä tämän blogin kautta! Toivottavasti tykkäsitte ja isot kiitokset vielä <3 Tähän tää tarina päättyy!